Kiitollinen kiireestä

haastattelut, lehtijutut, tekstisisällötEn muista tarkkaan, montako laskukautta yrittäjäuralleni on osunut. Mutta yhtä monta kertaa on alamäki myös taittunut, ja olen taas huomannut olevani nousukiidossa.

Luin erään viestintäalalla olevan yrittäjän kirjoituksen töiden vähyydestä. Kun töitä ei ole tarpeeksi, olo on turhautunut ja tarpeeton – varsinkin, jos on tottunut siihen, että hommia piisaa ja kiirettä pitää. Ei auta, vaikka ideoita pursuaa ja energiaa riittää, jos liian moni sanoo ei. Rahakin uhkaa loppua, jos tilauksia ei tipu sisään.

Tuttu tilanne, ja voin hyvin samastua kirjoittajan tuntemuksiin. Uskon, että moni meistä yrittäjistä on paininut ainakin joskus vastaavassa tilanteessa. Jatkuva epävarmuus, toisesta näkövinkkelistä katsottuna työn vaihtelevuus, kuuluu vääjäämättä yrittäjyyteen. Sen kanssa joko pystyy elämään tai sitten ei.

Itsekin olen parikymmenvuotisen yrittäjä- ja toimittajaurani aikana kärvistellyt joitakin vuosia alamäessä – kun taas toisaalta on aikoja, kun tilauksia tulee ovista ja ikkunoista. Laskukaudella nyhräsin harvalukuisten juttutilausten kimpussa ja koetin venyttää hommia niin, että tekemistä olisi koko kuukaudelle. Eihän siinä tuntipalkoille päässyt, eikä paljon muillekaan palkoille. Yritin sitkeästi myydä hienoja ideoitani, vaikka takkiin tuli useammin kuin kaupat syntyivät.

Minussa asuu kuitenkin optimisti, liekö yrittäjäluonne, joka luottaa siihen, että elämä kantaa, ammattitaito auttaa ja osaamiselle on kysyntää. Uskon vaikeinakin aikoina, että tästä päästään yli ja paremmat ajat koittavat. Sitä odotellessani olen käyttänyt aikaani muuhun arvokkaaseen. Viime laskukaudella opiskelin ja kehitin itseäni. Harrastin, urheilin, matkustin, vietin enemmän aikaa perheen ja ystävien kanssa. Keksin ideoita, jotka eivät vielä tuottaneet, mutta jotka ehkä tulevaisuudessa tuottaisivat. Mietin, mitä haluan tehdä ja mihin suuntaan kulkea.

Samalla, kun kiristin kukkaronnyörejä ja opettelin elämään säästäväisemmin, pidin haloota itsestäni. Olin yhteyksissä ihmisiin henkilökohtaisesti, meilitse, puhelimitse, somessa. Kirjoitin muilla foorumeilla, vaikken aina oikeisiin töihin päässytkään. Halusin varmistaa, että tatsi pysyy eikä osaamistani unohdeta.

Huonoja aikoja on hyvä muistella tällaisina aikoina, kun on koko ajan kiire ja hyvä vire päällä. Silloin joutuu, tai pääsee, helposti positiiviseen kierteeseen: Kun on kysyntää, on hyvä inspiraatio, ja kun on hyvä inspiraatio, työt sujuvat ja onnistuvat. Tulee lisää tilauksia. Innostus kasvaa, luovuus kukkii ja tulee ideoita, joita on ihan pakko päästä toteuttamaan. On kova halu tehdä myös varsinaisten töiden ulkopuolella: kirjoittaa, valokuvata, blogata sisustusjutuista, laittaa kotia ja pihaa, olla aktiivinen Instagrammissa, käydä tanssitunneilla, oppia uutta, olla monessa mukana.

En tosin ole aivan varma, johtuuko töiden paljous hyvästä vireestä vai hyvä vire töiden paljoudesta. Vai molemmin päin? Oli niin tai näin, olen kiitollinen pienestä kiireestä. Vireessä on hyvä olla.