Luovuus löytää tiensä

Aloin viime vuonna kirjoittaa blogia aivan muusta aihealueesta kuin mitä työssäni käsittelen. Se on ammattikirjoittajalle valtavan vapauttavaa ja inspiroivaa.

Minuun on iskenyt intensiivinen tarve toteuttaa itseäni ja luoda, kirjoittaa ja kuvata. Ostin jonkin aikaa sitten uuden kameran ja olen sen suomista mahdollisuuksista aivan innoissani. Herään aamuisin pää täynnä ideoita ja inspiraatiota. 

Kameran hankintani liittyy blogiini, jonka kirjoittamisen aloitin viime  vuonna. Kirjoitan blogia aihealueesta, jossa en ole minkään sortin asiantuntija. Ei tarvitse edes koettaa olla fiksu, osaava ja tietäväinen. Mutta innostunut minä olen, ja inspiraatio on hyvä opettaja. Olen oppinut jo paljon. En ole myöskään ammattikuvaaja, mutta uskon, että opettelemalla ja tekemällä voi kehittyä riittävän hyväksi omiin tarpeisiin. Ja kun oppii lisää, innostus vain kasvaa. On ollut myös ilahduttavaa huomata, miten lukijakunta on kuukausi kuukaudelta kasvanut.

Luovuuteen ja sen palkitsevuuteen liittyy itselläni olennaisesti se, että saan aikaan jotakin konkreettista, on kyse sitten piirtämisestä, leipomisesta, tanssimisesta, käsitöistä, kokkaamisesta, kirjoittamisesta tai kuvaamisesta. Tunnen samanlaista tekemisen iloa riippumatta siitä, pursotanko kermavaahdosta kukkia kakun päälle vai luonko tanssiessani liikettä musiikkiin. Jos yksi tapa tai kanava ilmentää luovuutta on ”suljettu” tai pois käytöstä, luovuus etsii toisen tien.

Toki ajatteleminenkin on luovaa. Ilman ajattelua ei syntyisi ideoita, joita toteuttaa. Ideat taas ovat usein moottoreita, jotka pitävät prosessin käynnissä ja puskevat siihen voimaa. Loistavan idean iskiessä on ihan pakko päästä toteuttamaan sitä.

Myös työni on luovaa, koska tuotan tekstiä. Mutta toimittajan työssä luovuudelle on asetettu reunaehdot. Tekstin pitää käsitellä tiettyä aihetta – on fokusoitava siihen, eikä rönsyillä minne sattuu. Tekstin pitää olla tietyn pituinen. Sen on puhuteltava tiettyä lukijakuntaa. Sen on sovittava lehden tyyliin ja linjaan. Sen pitää olla valmis tiettyyn päivään mennessä. Työssäni luovuus on sitä, että pystyy olemaan luova annettujen rajojen sisällä.

Nautin molemmista tavoista ilmentää luovuutta, vapaasta ja rajoitetusta. Rajoitetun luovuuden hyvä puoli on se, että kaikkea ei tarvitse keksiä itse. Koska joskus luovuus ei kuki, ei sitten millään. Luovuus on herkkä häiriintymään. Väsymys, nälkä, kiire, stressi, huolet, sairaus mikä tahansa muu, mikä varastaa huomion, nakertaa tehokkaasti luovuutta. Olen usein miettinyt, että Maslow osui varsin oikeaan tarvehierarkiallaan.

Jos luovuus takkuaa, on hyvä, kun on jonkinlaiset suuntaviivat, johon ohjata ajattelua. Luovuutta voi jonkin verran pakottaa kokemuksella ja ammattitaidoilla. Kun on tarpeeksi kirjoittanut ja tehnyt juttuja, teksti syntyy, oli luovuuden puuska tai ei. Vastapainoksi on mukavaa kirjoittaa aiheista, jotka eivät millään tavalla liity työhön tai joihin ei ole asetettu rajoja.