Näkökulma ohjaa jutuntekoa

IMG_2618Miksi toimittaja kysyy juuri sitä, mitä kysyy?

Kaikissa jutuissa on, tai ainakin pitäisi olla, jokin näkökulma, onpa sen määritellyt jutun tilaaja, toimitus, toimittaja tai lukijoiden toivomukset. Näkökulma, ydinkysymys, ohjaa tiedonhakua, haastattelua ja kirjoittamista. Se on ikään kuin kartta, joka auttaa pysymään reitillä.

Jos näkökulma on hämärä tai hämärtyy matkan varrella, jutuntekijä eksyy helposti sivupoluille – hankkii jutun kannalta tarpeetonta tietoa, haastattelu ohjautuu väärille urille tai jutusta tulee yli äyräiden paisuva pullataikina. Matkan varrella tulee toki joskus sellaista yllättävää, olennaista tai kiinnostavaa tietoa, että näkökulmaa kannattaa vaihtaa. Juttu on silloin suunniteltava uudestaan. Itse teen sen yhdessä työn tilaajan kanssa.

Kun teksti on valmis, lähetän sen haastateltavalle tarkastettavaksi ja hyväksyttäväksi. Yleensä korjauksia tai tarkennuksia tulee muutamia, mutta joskus – onneksi äärimmäisen harvoin – haasteltava koettaa kääntää näkökulman päälaelleen. Yhden kerran teksti on tullut takaisin lähes kokonaan uudelleen kirjoitettuna. Jutun alkuperäinen ydinkysymys oli kadonnut ja haastateltava oli päättänyt itse, mitä haluaa lukijoille kertoa.

Ensikertalaiselle saattaa olla yllätys, ettei toimittajan tekemää sisältöä voi muokata mielensä mukaan, vaikka omat lausumat saakin tarkastaa. Väärinymmärrykset ja virheet korjaan mielelläni, kuten varmasti valtaosa kollegoistani, mutta journalistinen päätösvalta kuuluu toimittajalle tai toimitukselle.

Oma keinoni välttää epäselvyyksiä on se, että kerron haastateltavalle tai haastateltaville, millaisesta jutusta on kyse ja mikä on jutun idea. Lähetän myös usein kysymyksiä mietittäväksi etukäteen, jotta jutun raamit hahmottuvat vastaajallekin paremmin. Tavoite on silloin molemmille selvä ja juttu lähtee syntymään jouhevasti.

Näkökulmassa on kyse aiheen rajaamisesta. Harvasta aiheesta pystyy kertomaan kaikkea. Ja harva haluaisi sellaista juttua lukeakaan.