Onnistunut haastattelu on win-win-tilanne

IMG_2656Haastateltavat ovat usein huolissaan siitä, olivatko he tarpeeksi hyviä haastateltavia. Tuiki tavallinen kommentti haastattelun jälkeen on: ”Saitkohan tästä nyt mitään?”

Moni haastateltava harmittelee sitä, että on omasta mielestään puhunut epäloogisesti, pomppinut asiasta toiseen tai tarjoillut yksittäisiä palasia ilman kunnollista kokonaisuutta. Ei huolta. Me toimittajat olemme kyseliäitä. Jos jotakin jää epäselväksi tai kaipaamme lisätietoa, kysymme.

On myös hyvä muistaa, että haastattelu ei ole vielä valmis juttu. Toimittajan työtä on tehdä siitä sellainen: rakentaa haastattelusta, ja yleensä myös muusta aineistosta ja tiedosta, sujuva, selkeä ja looginen tarina tai juttukokonaisuus.

Mielessäni on jo ennen haastattelua jonkinlainen hahmotelma tai suunnitelma siitä, millainen jutusta tulee. Se ohjaa kysymyksenasettelua, mutta loput määrää tilanne. Menen haastatteluun tuntosarvet ojossa ja tunnustelen, miten juuri tämän haastateltavan kanssa kannattaa toimia. Haastattelu on pohjimmiltaan kuin peli, jossa haastateltava ja haastattelija rakentavat yhteisen kertomuksen. Toimittaja päättää, mitä ja miten kysyy. Haastateltava päättää, mitä ja miten vastaa.

Kun kaikki menee nappiin, innostun kirjoittamisesta jo haastattelun aikana. Otsikko, ingressi, väliotsikot, laatikot ja jutun punainen lanka loksahtelevat paikoilleen. Kun olen kirjoittanut jutun, lähetän sen haastateltavalla tarkastettavaksi. Hän katsoo, onko virheitä tai muuta korjattavaa, ja muokkaamme tekstin sellaiseksi, että voimme molemmat olla siihen tyytyväisiä. Hyvällä yhteistyöllä syntyy yleensä kelpo juttu.

Oma antini haastattelusta on siis se, että saan kaipaamani ainekset juttuun ja jutun tehdyksi. Mutta saan haastatteluista myös paljon, paljon muuta. Tapaan mielenkiintoisia ihmisiä, joista useita en muuten ikinä tapaisi. Näen paikkoja, joihin en muuten menisi tai pääsisi. Saan monenlaista tietoa ja opin uusia asioita. Saan uusia näkökulmia vanhoihin asioihin. Kuulen erilaisia mielipiteitä, ajatuksia ja kokemuksia, maailmankuvani laajenee. Tämä kaikki on valtavan inspiroivaa ja antoisaa!

Entä mitä haastateltava saa? Jos hän on ammatillisessa roolissa, hän saa näkyvyyttä ja tunnettuutta. Toimittaja luottaa häneen kyseisen aihepiirin asiantuntijana ja arvostaa hänen osaamistaan. Lukijat huomaavat, miten fiksu ja osaava hän on. Saattaapa hän saada uusia haastattelupyyntöjä, asiakkaita tai työtarjouksiakin. Kenenpä itsetuntoa sellainen ei pönkittäisi.

Kun haastateltava on tavallinen ihminen, ”tavis”, omana itsenään, minunkaan ei tarvitse käyttäytyä niin ammattimaisesti. Olen vain kiinnostunut tuntemattomasta ihmisestä ja hänen tarinastaan. Se on vähän kuin terapiaa – juttelen, kuuntelen, kyselen, odottelen, tarkkailen. Usein ihmiset ovat hirveän tyytyväisiä haastattelun jälkeen. Haastateltavasta tuntuu hyvältä, kun joku on ollut hänestä ja hänen ajatuksistaan kiinnostunut, keskittynyt vain häneen ja kuunnellut aidosti. Siinä syntyy molemmille usein myös hienoja oivalluksia, itsestä ja omasta elämästä. Moni haastateltava kokee antoisaksi myös sen, että voi auttaa omalla tarinallaan lukijoita, antaa vertaistukea.

Onnistuneen haastattelun eväät ovat mielestäni samat sekä haastattelijalla että haastateltavalla:
  • Valmistaudu hyvin.
  • Varaa haastattelulle rauhallinen aika ja paikka.
  • Mene haastatteluun avoimin mielin, ilman ennakkoluuloja ja ystävällisellä asenteella.
  • Ole läsnä. Kuuntele, mitä toinen sanoo.
  • Ymmärrä, että yksinkertaiset, helpot kysymykset eivät ole tyhmiä, vaan päinvastoin vievät usein paremmin eteenpäin.
  • Ole luottamuksen ja vastuun arvoinen.