Syty, syty, sisäinen palo

Liikun mielelläni päivittäin, ja törmään silloin tällöin kummasteluun: kuinka jaksat liikkua kaikkien muiden velvollisuuksien lisäksi? Minun on vaikea ymmärtää ajatusta kysymyksen takana. Liikkuminenhan on kaikkea muuta kuin velvollisuus!
Se on nautinto. Keho täyttyy hyvästä olosta, mieli ilosta ja positiivisista tunteista. Pysyn kunnossa ja voin hyvin. Tunnen olevani virkeä ja elossa. Voin jopa päästä flow-tilaan, joka vie mennessään: ajantaju hämärtyy ja uppoudun täysillä hetkeen.

Onko tässä avain siihen, miksi liikunnasta tulee toisille elämäntapa, toisilla se lopahtaa lyhyeen kerta toisensa jälkeen? Kun liikkumisen palo lähtee sydämestä – ei ulkopuolista palkkioista tai pakotteista – olen sisäisesti motivoitunut. Liikunta tuntuu mielekkäältä, nautin itse tekemisestä. Sisäinen motivaatio on kuin moottori, joka pitää käynnissä.

Ulkoisen motivaation kanssa on toisin. Vaikka kuinka tietäisin, että ”liikkuminen on terveellistä” ja ”pitäisi liikkua enemmän”, se ei välttämättä yksin kanna pitkälle. Voin tsempata itseäni suorittamaan liikuntaa, mutta jos sydän ei ole mukana, into lopahtaa herkästi.

Sama pätee työntekoon, ja moneen muuhunkin asiaan elämässä. Väitän, että ihminen, joka on löytänyt ammatillisen intohimonsa, on työssään tyytyväisempi ja onnellisempi kuin ihminen, joka motivoi itseään vain maineen, palkkioiden tai hienojen tittelien voimalla – ja on ehkä koko uransa pelkästään ulkoisesti motivoitunut.

Sisäisesti motivoitunut tekee työtään sisäisellä palolla, intohimolla ja luovuudella. Se auttaa kohdentamaan tarkkaavaisuutta, lisää sinnikkyyttä ja opinhalua. Vaikka raha on jokaiselle tärkeää, se ei ole tärkeintä. Tärkeintä on henkinen korvaus ja kokemus onnistumisesta.

On ihanaa ja inspiroivaa tavata ihmisiä, joilla on sisäinen palo johonkin asiaan. Jotkut heistä tekevät työtä vain ansaitakseen elantonsa, mutta järjestävät muun elämänsä niin, että voivat keskittyä vapaa-ajalla itselleen tärkeisiin asioihin. Joillakin sisäinen motivaatio on syntynyt lahjakkuudesta, joillakin kehittynyt työn ja opiskelun kautta. Kun saa hyvää palautetta ja onnistumisen kokemuksia, sisäinen motivaatio kasvaa.

Miten sisäisen motivaation löytää? Uskon, että tutkiskelemalla itseään ja kuuntelemalla tunteitaan. Miettimällä toiveitaan, tarpeitaan, tavoitteitaan. Tekemällä valintoja.
Se ei välttämättä ole helppoa. Valintoja ja päätöksiä on erityisen vaikea tehdä, jos on elämän suorittamisen keskellä kadonnut kyvyn olla yhteydessä tunteisiinsa. Ne kun kertovat, mikä juuri itselle on tärkeää.